Lyijyn maku suussa
Lyijy on myrkyllinen raskasmetalli, jolle ampumaharrastaja altistuu helposti. Lyijy on haitallinen pieninäkin määrinä, ja sitä voi kulkeutua varomattoman harrastajan mukana kotiin vaikuttaen myös perheenjäsenten terveyteen. Mitä riskejä lyijystä on, ja miten niitä voi välttää?
Tyypillisellä ratakäynnillä lyijylle altistuu monella eri tavalla. Ampuessa lyijyä vapautuu nallin räjähdyksestä, piipussa liikkuvasta luodista ja erityisesti luodin perästä, jossa on usein avonainen lyijypinta niissäkin luodeissa joissa on kuparinen tai muuta metallia oleva vaippa.
Lyijyhiukkaset pölähtävät piipusta ja hylsynpoistoaukosta pilveksi aseen ympärille, josta ne kulkeutuvat petollisen helposti hengityksen kautta ampujan keuhkoihin. Eniten lyijypölyä syntyy kuitenkin siitä, kun luodit osuvat sisäradalla luotiloukkuun. Luodin hajoamisesta syntynyt pöly laskeutuu pinnoille ja imeytyy elimistöön iholta ja päänahasta.
Lyijy tarttuu myös kengänpohjiin, vaatteisiin ja varusteisiin, joista sitä voi päätyä autoon ja kotiin altistaen perheenjäsenetkin lyijylle.
Suojautuminen
Lyijyä ei kuitenkaan kannata pelätä, eikä harrastamista tarvitse rajoittaa terveysuhan takia.
Lyijyn kertyminen elimistöön on yksilöllistä, mutta yksinkertaisia varotoimia toteuttava ampuja voi suurella todennäköisyydellä harjoitella viikoittain sisäradalla ilman suurempaa huolta veren lyijytasojen nousemisesta.
Ensimmäinen askel suojautumisessa on olla syömättä ja juomatta radalla mitään.
Toiseksi kannattaa hankkia ratakäyttöön tarkoitetut hanskat, jotka puetaan päälle aina hylsyjä poimiessa ja rataa siivotessa. Käsien pesu kahdesti saippualla on suositeltavaa aina ampumisen jälkeen. Vielä kun pidättäytyy kasvojen koskemisesta radalla, välttyy suun kautta elimistöön päätyvältä lyijyltä.
Kolmas askel on hankkia ratakäyttöön tarkoitettu vaatekerta: kengät, pitkälahkeiset housut, pitkähihainen paita ja päähine. Ratavaatteet säilytetään erillään, puetaan päälle vain ampumista varten, ja riisutaan päältä mahdollisimman pian ampumisen jälkeen. Tällöin lyijyä ei pääse kulkeutumaan autoon ja kotiin, eikä muuallekaan missä se voisi päätyä suun kautta kehoon.
Neljäntenä askeleena valveutunut harrastaja hankkii raskasmetalleja suodattavan hengityssuojaimen niille kerroille, kun sisäradalla on paljon ampujia, ratareissun laukausmäärä on korkea tai ilmassa tulee muuten vain olemaan paljon käryä. Suojain laitetaan päälle viimeistään rataa siivotessa.
Todella aktiivisesti sisäradalla ampuvien kannattaa käyttää hengityssuojainta koko harjoituksen ajan ja hengityssuojaimen suodatuskyky tulee tarkistaa ennen hankintaa.
Ampumakäyttöön sopii hyvin esimerkiksi EN 143 standardin puolimaski P3-tyypin suodattimella. Suojaimen maski-osa tulee pestä joka ratakäynnin jälkeen saippuavedellä, vaihtaa suodattimet riittävän usein ja pakata maski puhtaaseen pussiin tai suojukseen. Hengityssuojain, jota säilytetään suojatta ratalaukun pohjalla, missä lyijypöly päätyy maskin sisään, on hyödytön tai jopa haitallinen.
Sisäradalla siivousta tekevät, esimerkiksi valvojat tai vakiovuorolaiset, päätyvät usein riskialttiisiin toimiin tietämättään.
Luotiloukun tyhjentäminen tai loukkujen edustan lakaiseminen ovat askareita, joissa lyijyä voi päätyä kerralla suuria määriä elimistöön. Näitä tehtäviä ei missään nimessä kannata tehdä ilman asiaankuuluvaa suojausta.
Metallimaaleja on ehdottoman tärkeää käsitellä hanskat kädessä. Tämä pätee myös ulkoradoilla, missä riski altistukselle on muutoin yleisesti pienempi.
Lyijylle voi myös altistua kotona patruunoita jälleenladatessa, asetta putsatessa tai kuivaharjoitellessa.
Mitä pahaa lyijyssä sitten on?
Lyijylle altistuminen pienissä määrissä on lähes väistämätöntä, eikä siitä todennäköisesti seuraa mitään oireita.
Lyijy on kuitenkin terveydelle haitallista vähäisinäkin määrinä, eivätkä terveysviranomaiset ole määritelleet lyijyaltistukselle turvallista alarajaa.
Vaikutukset ihmisellä kohdistuvat moniin eri elimiin ja kudoksiin, esimerkiksi munuaisiin, sydämeen ja keskushermostoon. Veren lyijypitoisuuden kasvaessa korkeaksi oireita ovat mm. ärtyisyys, väsymys sekä muistin ja älyllisen suorituskyvyn heikkeneminen.
Lyijyn puoliintumisaika veressä on 30-40 vuorokautta. Kun määrä on tarpeeksi suuri, se varastoituu elimistössä luihin, joissa sen puoliintumisaika on 20-30 vuotta.
Lyijyä kertyy siis elimistöön helposti ja poistuu hyvin hitaasti, minkä takia altistuksen välttäminen onkin erityisen tärkeää. Raskauden ja imettämisen aikana on oltava ehdottoman tarkka, sillä lyijy on vaarallista sikiön tai lapsen keskushermoston kehitykselle.
Pienikin määrä lyijyä on pahasta, joten kaikkiin itselle realistisiin varotoimiin on syytä ryhtyä. Huolimattomuudesta kun saattaa kärsiä myös kotiväki.
Jos on syytä epäillä altistuneensa suuremmille määrille tai jo pidemmän aikaa, on lyijyarvojen mittaaminen verestä laboratoriokokeella hyvä ajatus.
Kokeen tulokset voidaan ilmoittaa kahdella eri tavalla: mikrogrammaa tai mikromoolia per litra verta (μg/l tai μmol/l). Altistumattoman viiteraja on 13 µg/l (0,06 µmol/l) ja Työterveyslaitoksen suosittelema toimenpideraja on 150 µg/l (0,7 µmol/l). Julkisen terveydenhuollon kautta testiin ei todennäköisesti pääse ampumaharrastuksen perusteella. Yksityisellä puolella kokeen hinta vaihtelee 140-300 euron välillä.
Lue myös
