Mahtaako tulla vastauksia?

Sisäasiainministeri Anne Holmlund ja projektipäällikkö Mika Lehtonen ovat keskeisiä hahmoja kun pohditaan miksi ammunnanharrastajien tilanne on mennyt nykyiseksi sotkuksi. Siksi päätimme jälleen hieman herätellä heitä sarjalla oikeutettuja kysymyksiä heidän toimistaan. Vaikka demokratiassa päättäjien kuuluu vastata kansalaisten esittämiin kysymyksiin, ei se tässä tapauksessa ole olleenkaan varmaa. Siksi päätimme julkaista kysymykset, jotta pääsemme yhdessä odottamaan niihin vastauksia.

Pohjustusta kysymyksille

Kuten viimeaikainen käytäntö on osoittanut, lainsäätäjillä ja päättäjillä ei ole ollut tosiasiallista osaamista heille uskotuissa toimissaan. Tämän johdosta nykyinen toimiva aselaki on erilaisin ohjein saatettu ns. suoritustilaan, jossa kukaan ei tunnu tietävän, tai edes välittävän, miten asiassa pitäisi todellisuudessa toimia.

Aselupakäytännöt vaihtelevat paikkakunnittain äärimmäisen suuresti, sillä toisaalla lupia on kieltäydytty käsittelemästä vedoten tuleviin ohjeisiin ja kun taas toisaalla luvan on voinut saada odottaessa. Myös lääkärintodistusten vaatimisesta on eriäviä käytäntöjä ja tulkintoja, samoin siitä kuka ja kenen kirjoittama todistus kelpaa. Tätä ei edesauta viimeaikoina esiintyneet valelääkärit, tai pelko siitä että lääkärintodistuksen kirjoittaja onkin juuri valelääkäri.

Nykyinen ja kenties tuleva käytäntö asettaa myös laillisesti ampuma-aseita omistavat sekä uudet luvanhakijat täysin eriarvoiseen ja epäoikeudenmukaiseen asemaan muihin kansalaisiin nähden.

Moni viranomainen ja tavallinen kansalainen sekä lukuisat kansanedustajat ovat myös julkisuudessa todenneet että aselailla ei edelleenkään pystytä estämään laittomien aseiden käyttöä. Aselaki koskee siis vain laillisia aseita ja sitä noudattavat vain lainkuuliaiset kansalaiset. Kuitenkin tästä huolimatta on hallitus yhä edelleen ajamassa läpi jo nyt kaikin tavoin epäonnistunutta aselainuudistusyritystä, jättäen täysin huomioimatta asiantuntijoiden esittämät tosiseikkoihin perustuvat tiedot. Tämän johdosta kansalaisten luottamus nykyisen hallituksen kykyyn toimia oikeellisesti sekä perustuslaillisesti, on yksinkertaisesti kadonnut. Luottamuksen menetys tuleekin vääjäämättä näkymään seuraavissa vaaleissa.

Lakien tulisi olla yksiselitteisiä ja lain esitöiden pitäisi antaa selkeä sekä täsmällinen ennakoitavissa oleva tulkinta. Valitettavasti nyt eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys uudeksi ampuma-aselaiksi on erinomainen esimerkki laista, jonka lainsäätäjät ovat saattaneet selvitystilaan.

Ampuma-aselain uudistuksessa ei kuitenkaan edelleenkään puututa siihen tärkeään seikkaan, eli miten rangaistaan laittoman ampuma-aseen hallussapidosta. Onko laittoman ampuma-aseen hallussa pitäminen siis pienempi paha kuin laillisen aseen hallussa pitäminen?

Kysymyspatteri

Edellisen johdosta esitämme projektipäällikkö Mika Lehtoselle ja Sisäasiainministeri Anne Holmlundille kysymyksiä, jotka saatetaan myös Perustuslakivaliokunnan sekä Hallintovaliokunnan tietoon:

1) Mika Lehtonen ja Anne Holmlund: Mistä tämä kansalaisten ja kansanedustajien harhaanjohtaminen mielestänne johtuu ja mikä on todellinen tilanne? – sillä tällainen käsitys on todella monella Suomen kansalaisella juuri NYT.

2) Anne Holmlund ja Mika Lehtonen: Miksi julkisuudessa kerrotaan asia toisin kuin käy ilmi antamastanne toimeksiannosta?

3) Anne Holmlund ja Mika Lehtonen: Miksi ampuma-aselain kiristyksestä kärsivät vain ja ainoastaan aseita laillisesti omistavat? – ks alla olevat esimerkit.

4) Anne Holmlund: Oletteko edelleen sitä mieltä, että harrastajien etujärjestöjen, ja meidän harrastajien näkemyksiä ei yhä edelleenkään tulla ottamaan huomioon?

5) Anne Holmlund: Liitteenä olevassa aselakihanketta koskevassa toimenpide pyynnössä mainitaan seuraavasti: ” Aselakia koskeva hallituksen esitys valmistellaan samanaikaisesti selvityksen laatimisen kanssa.” – Onko nykyinen hallituksen esitys HE106/2006 valmisteltu ilman perusteellista selvitystä, kun nyt olette 14.1.2010 esittäneet tehtäväksi uusia lisäselvityksiä?

6) Mika Lehtonen ja Anne Holmlund: Miten uusi aselaki olisi estänyt Kauppakeskus Sellossa sattuneen ammuskelun tai yleensä laittomien aseiden käyttämisen? – viittaan myös esimerkkiini 1)

7) Anne Holmlund ja Mika Lehtonen: Mikä on tämän liitteenäkin olevan selvityksen tarkoitus, jos sitä ei edes oteta huomioon esitystä valmistellessa ja onko hallituksen esitys jo ennalta päätetty valmistella ilman selvityksen tuloksia, kuten voi päätellä toimeksiannossa olevasta lauseesta?

Mika Lehtonen ja Anne Holmlund: Millainen on näkemystenne mukaan ampumaharrastajan ja aseiden omistajien oikeusturva sekä oikeus omaisuuteensa nyky-yhteiskunnassa?

9) Mika Lehtonen ja Anne Holmlund: Millainen on mielestänne asealan yksityisyrittäjien perustuslaillinen oikeusturva ja oikeus harjoittaa ammattiaan ja koskeeko tämä myös alan lehdistön edustajia?

10) Anne Holmlund: Onko perustuslain 2 § toteutunut aselain uudistuksessa?

11) Anne Holmlund: Mainitsitte he106/2009 lähetekeskustelussa ”Toinen kysymys tietysti on se, että silloin, jos ne poikkeavat täysin hallituksen yksimielisestä pääministeri Matti Vanhasen johdolla tehdystä iltakoululinjauksesta, niitä voidaan ottaa huomioon erittäin rajallisesti.” Niinpä ammunnan harrastajien eriäviä mielipiteitä ei näin ollen ole voitu tosiasiallisesti ottaa huomioon, kuten itsekin toteatte. Rikkooko toimintanne Suomen Perustuslakia ja sen ydintarkoitusta ja onko kyseinen toimintamalli myös EU:n perustuslain vastainen?

13) Anne Holmlund ja Mika Lehtonen: Mitä aioitte tehdä kansalaisten luottamuksen palauttamiseksi?

Pyydämme myös hallintovaliokunnan sekä perustuslakivaliokunnan mielipiteitä esittämiimme kysymyksiin perustuslain 2 §:n nojalla ja miten etenkin perustuslakivaliokunta käsittää perustuslain 2§:ssä tarkoitetun yksilön oikeuden osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen?

Esimerkit kysymyksiin 3 ja 6:

1) Poliisin ”vanha tuttu” jää kiinni luvattoman aseen hallussa pidosta ja tuomitaan ampuma-aserikkomuksesta ehdolliseen vankeuteen ja sakkoihin. Ase on maksanut pimeillä markkinoilla 300 euroa. Henkilö todetaan oikeudessa myös varattomaksi, ja nyt kun sakkoja ei muuteta vankeustuomioksi, niitä ei edes tarvitse maksaa. Sama henkilö kadulle päästyään hankkia uuden laittoman aseen tietäen ettei siitä ole tulossa kuin sakkoja ja nuhteluja, ja onhan hankinta kanavat nyt jo valmiiksi tiedossa. Laittoman aseen omistaja tietää myös sen että poliisi ei saa tulla hänen kotiinsa ilman että häntä epäiltäisiin rikoksesta, josta ei ole tulossa ehdotonta vankeutta vähintään kuutta kuukautta.

2) Jo vuosia ammuntaa harrastanut henkilö päättää hankkia uuden harrastusvälineen ja vie 68 euroa maksavan lupahakemuksen poliisilaitokselle. Laitoksella hänelle kerrotaan että hänen tulisi toimittaa pakollinen lääkärintodistus ja pakollinen seuran jäsentodistus. Hakija ei kuulu seuraan, mutta tämän seurauksena on nyt pakotettu liittymään. Seuran liittymismaksu on 80 euroa ja jäsen maksu 50 euroa, jonka jälkeen saadaan jäsentodistus. Lupaa varten tarvitaan myös lääkärin todistus. Hakija käy töissä ja olettaa että sen voisi saada työpaikkalääkäriltä. Olettamus osoittautuu kuitenkin vääräksi ja aika lääkärintodistuksen hankkimiseksi on varattava yksityiseltä lääkäriasemalta. Aika järjestyykin parin viikon päähän, mutta se on keskellä työpäivää, joten sen hankkimiseksi on myös käytettävä palkatonta työaikaa. Luvanhakija pääsee lääkärin vastaan otolle, jossa lääkäri 15minuutin haastattelun perusteella antaa allekirjoitetun lääkärintodistuksen, joka maksaa 150e. Paperit poliisilaitokselle vietyään hakija saa käteensä määräaikaisen luvan. Samalla hakija ilmoittaa tekevänsä valituksen hallinto-oikeudelle, koskien luvan määräaikaisuuden perusteita. Tämän seurauksesta ylityöllistetty lupavirkailija uhkaa peruuttaa hakijan kaikki luvat. Tapauksesta päästään kuitenkin sopuun, mutta hakija joutuu silti tekemään valituksen hallinto-oikeudelle. Neljän kuukauden päästä hakija saa hallinto-oikeudelta päätöksen koskien lupaansa. Hallinto-oikeus on muuttanut luvan määräaikaisesta toistaiseksi. Nyt pitäisi sitten mennä asekauppaan. Ase maksaa noin 1500 euroa ja sen hankkimiseksi on nyt säästettävä vielä pari kuukautta. Koko prosessiin kuluu noin 350 euroa ja siihen ei ole vielä laskettu palkatonta työaikaa, oikeuden käynnistä aiheutuneita kuluja ym. Toisaalla luvan sai odottaessa samoilla perus tiedoilla. Lupakäytännöt eivät koskaan ennen ole olleet näin epäyhtenäiset.

Jakelu: Sisäasiainministeriö, Sisäasiainministeri Anne Holmlund, Projekti päällikkö Mika Lehtonen, Tiedoksi/kommentoimista varten: Perustuslakivaliokunta, Hallintovaliokunta

Terveisin,

Marko Tammelin

Rekyyli-lehti

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan vastauksia. Sitä mukaa kun niitä saapuu, julkistamme ne tällä samalla paikalla.