Aselainsäädännön uudistamista koskevat, kiireiset ensimmäisen vaiheen yksityiskohtaiset linjaukset ovat valmistuneet.
”Ensimmäisessä vaiheessa on valmisteltu käsiaseiden luvansaannin edellytysten tiukentamista, luvanhakijoiden ja -haltijoiden terveydentilan valvonnan tehostamista ja EU:n asedirektiivin muutosten sekä YK:n tuliasepöytäkirjan voimansaattamista Suomessa koskevat säädösehdotukset.”
Tiedotusvälineiden edustajat kutsuttiin aselain uudistamista koskevaan tiedotustilaisuuteen keskiviikkona 11.3. kello 9.00–10.00 Valtioneuvoston linnan tiedotustilaan. Tilaisuudessa olivat paikalla sisäasiainministeri Anne Holmlund, poliisiylijohtaja Mikko Paatero, projektipäällikkö Mika Lehtonen ja hallitusneuvos Jouni Laiho.
Uudistuksen lähtökohtina olivat ns. kansalliset tarpeet. Näiksi erityisesti mainittiin Jokelan ja Kauhajoen tapahtumat, Hallituksen iltakoululinjaus viime vuoden lokakuulta (käsiaseiden saantia rajoitetaan, tietojen vaihtoa parannetaan, seurojen merkitystä korostetaan..) sekä ampumaratoja koskevien säännösten vanhentuminen. Vaikka lähtökohdiksi valmistelulla mainittiin myös kansainväliset velvoitteet, kuten YK:n tuliasepöytäkirja, on edellä mainittu iltakoululinjaus syytä laittaa erityisesti merkille.
Käsiaseharrastus kuolee?
Kyseisen lakipaketin tavoite on yksioikoisesti käsiaseiden saatavuuden rajoittaminen ja niiden määrän vähentäminen. Näihin tavoitteisiin pyritään rankaisemalla erityisesti harrastuksesta kiinnostuneita eli harrastukseen sisälle pyrkiviä: käsiaseluvan alaikärajaksi kaavaillaan 20 ikävuotta ja luvan voi saada vasta vähintään kahden vuoden harrastuksen jälkeen, ja lisäksi lupa on sidottu ampumaseuran jäsenyyteen. Suomennettuna vain lyhyillä aseilla ampumisesta kiinnostuneen aloittelijan täytyy löytää seura, jossa hän voi ampua muiden, esimerkiksi seuran aseilla aktiivisesti, ja karenssiajan lopuksi seuran edustaja (ns. ampuma-asevastaava) kirjoittaa hänelle todistuksen harrastuneisuudesta. Periaatteessa toinen vaihtoehto olisi aloittaa pitkillä aseilla, mutta tämän reitin toteutumisesta ei ole vielä varmuutta.
Aseilla ON harrastettava
Kun harrastaja on viimein saanut ensimmäisen lyhyen aseen luvan, se on voimassa viisi vuotta. Tämän jälkeen lupa (luvat) myönnetään toistaiseksi voimassaolevina, mutta jatkossakin harrastuksen aktiivisuus todetaan viiden vuoden välein. Erikseen kysyttäessä hallitusneuvos Laiho kertoi, että harrastuneisuuden osoittamisesta tulee varsinaista aselupaprosessia kevyempi. Heillä on kaavailuissa nettipohjainen järjestelmä, jossa ampumaseuran ”ampuma-asevastaava” voi käydä täyttämässä lomakkeelle harrastajan tiedot ja lähettää ne lupaviranomaiselle. Jos tämä toteutuu, harrastajan harteille jää huolehtia siitä, että ”ampuma-asevastaava” lähettää harrastaneisuustodistuksen.
Useammassa kohtaa tilaisuutta nousi esiin se, että jatkossa aseilla on harrastettava. Jos harrastus loppuu, luvat peruutetaan. Kysymykseen siitä, mikä on aktiivista harrastamista, ei saatu tarkkaa vastausta, mutta esimerkiksi elämäntilanteen muutoksesta johtuva tauko harrastuksesta otetaan huomioon, eikä johda automaattiseen lupien peruutukseen. Mainittakoon myös, että ampuma-aseita ei ministerin mukaan tule olla ihmisillä säilytettävänä esimerkiksi perintökaluina. Vain vakava ampumaharrastus on hyväksyttävä syy. Tällainen tulkinta on erikoinen, jos mukaan otetaan pohdinnat omaisuudensuojasta. Harrastajan omistusoikeus aseisiinsa on tulevaisuudessa näennäinen.
”Ampuma-asevastaava”?
Edellä on jo muutamassa kohdassa mainittu mystinen ampumaseuran ”ampuma-asevastaava”. Nimitys on heittomerkeissä, koska lakiesityksen tekijätkään eivät olleet siitä vielä varmoja. Tarkoitus kuitenkin olisi, että jokaiseen seuraan tulisi tällainen henkilö. Kuka hänet valitsee, kouluttaa ja mitkä hänen lopulliset tehtävänsä ja vastuunsa tulevat olemaan, ei tullut selville. Nimestä voisi kuitenkin päätellä, että tämän henkilön vastuulle tulevat mm. kaikki seuran aseet, joilla aloittelijat pääsevät harrastamaan.
Kuinkahan monella seuralla on mahdollisuus hankkia tarvittavat välineet ja järjestää aseet aina radalle aloittelijoita varten?
Metsästäjät tyytyväisiksi
Metsästäjiä käsiaseet koskettavat vain loukku- ja luolapyynnin osalta. Jatkossa sallittuja välineitä ovat .22-kaliiperin revolverit ja kertatulipistoolit ja niille luvan voi saada vain, jos on esittää riistanhoitoyhdistyksen todistus ”aktiivisesta harrastamisesta”.
Ministeri Holmlundin mukaan tällä pyritään estämään käsiaseiden hankkiminen metsästystä tekosyynä käyttäen.
Toinen muutos koskee metsästäjien ikärajaa: oman metsästysaseen voi hankkia vasta 18 vuotta täyttänyt henkilö. Vastaisuudessakin 15 vuotta täyttäneelle voidaan myöntää aseeseen rinnakkaislupa ”ampumaurheilua tai -HARRASTUSTA varten”. Vaatimuksena on yhä huoltajan suostumus. Edellä sanottu ei koske lyhyitä aseita.
Ampumaharrastajien kannalta esitetty käytäntö on tarkoittaa sitä, että metsästäjät saadaan tyytyväisiksi ja heidän kiinnostuksensa lakiin lopahtaa. Harrastajat ovat näin saatu jäämään yksin ja kun suuri metsästäjien joukko ei ole tuomassa painoaan poliittisen vipuvarren päähän, lain järkevöittämisen mahdollisuudet vähenevät.
Luvat käytännössä
Saadakseen hankkimisluvan ammunnanharrastajan on kuuluttava seuraan, olipa se yhdistymisvapausperiaatteen kanssa ristiriidassa tai ei. Ministeri Holmlundin mukaan ristiriitaa ei ole.
Jäsenyyden ja seuralta saatavan puollon lisäksi hakijasta selvitetään terveystiedot. Poliisi saa oikeuden pyytää luvanhakijasta – ja myös luvanhaltijasta lääkärin lausunnon. Tämä voi tapahtua vain henkilön suostumuksella, mutta käytännössä suostumus on pakko antaa, koska muutoin lupaa ei tule.
Hallitusneuvos Laihon mukaan poliisi ei saa terveystietoja, vaan hän saa lääkäriltä lausunnon siitä, onko henkilö vaaraksi itselleen tai muille. Lupaviranomainen ei siis pääse ja toisaalta joudu tekemään diagnoosia.
Lisäksi henkilökohtainen soveltuvuus todetaan armeijasta tutulla soveltuvuustestillä. Se tehdään tietokoneella ilmeisesti lupakansliassa. Sen tulokset eivät ole absoluuttisia, vaan kyseessä on varoitusjärjestelmä. Poliisi tulkitsee tuloksen ja jos siinä on jotain erikoista, asiaa selvitetään tarkemmin.
Lisäksi poliisilla on ”oikeus saada tietoja asevelvollisuuden suorittamisesta ja palveluskelpoisuuden arvioinnista”. Näitä tietoja poliisi ei saa itse, vaan hakija joutuu ne käskettäessä toimittamaan itse.
Nykyinen ohjeviidakko ja tuleva laki
Nykyään kaikki lyhyiden aseiden luvat myönnetään määräaikaisina. Hallitusneuvos Laiho kertoi, että kun uusi laki tulee voimaan, pidempään harrastaneiden kohdalla nämäkin luvat on mahdollista muuttaa pysyviksi. Muutos ei tapahdu automaattisesti, vaan on harrastajan omasta aktiivisuudesta riippuvainen.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero kertoi, että nyt voimassaolevaan ohjeistukseen ei todennäköisesti tule muutoksia, vaan lupien määräaikaisuus on yhä voimassa. Uusi laki tullee voimaan vasta syksyllä, joten edessä on noin puolen vuoden välivaihe.
-Tero Kuitunen
Aiheesta on käynnissä keskustelu Rekyylin palstalla, jossa on myös mahdollista esittää kysymyksiä.
Ohessa koko tiedotustilaisuus WAV-muodossa. Äänitys on käytännön syistä laadultaan heikohko, mutta siitä selviää mitä tiedotustilaisuudessa kaiken kaikkiaan sanottiin.
tiedotustilaisuus.WAV (9,90 Mt)
Lisäksi otakantaa.fi:ssä on aukeamassa 12.03 keskustelu siitä kuinka aselakia tulisi uudistaa.
